kalle - kitara
KALLE "Shitfinger" MÄNTTÄ aloitti aloitti kitaran rämpyttämisen 1970-luvun loppupuolella kotiseudullaan Pihlavassa. Samoihin aikoihin oli ensimmäiset bändiviritykset, joista ei ole jäänyt ajan hengen mukaan jälkipolville kerrottavaa. Vuonna 1979 tapahtui tajuntaa laajentanut kokemus kesäfestareilla, kun Porissa paikallisella jazz-festivaalilla esiintyi itse B.B. King.
Seuraavana kesänä Kalle sijoitti lähes kaikki kesällä tienaamansa rahat ja osti paikallisesta
Osasävel -musiikkiliikkeestä käytetyn Gibson 335 -sähkökitaran ja kaikki löytämänsä blues LP:t. Niitä levyjä, mm. Howling Wolfia ja Sonny Boy Williamsonia kuunnellessa aivot oli pesty lopullisesti bluesiin synkkiin säveliin ja tarinoihin. Oli syntynyt Kalle "Shitfinger" Mänttä, joka toi vuonna 1982 bluesin sanoman mukanaan Helsinkiin. Kitara ei elättänyt Kallea vielä 80-luvulla, vaan päivät meni ansiotöissä ja soittelua oli lähinnä kavereiden kanssa jammaillessa. 90-luvulla sama meno jatkui.
2000-luvun alussa Kalle tapasi Kosovossa Jouni Saarenpään, joka soitti kitaraa samassa Suomen pataljoonan B-komppanian bändissä. Samoissa piireissä Kallen ja Mikon tiet kohtasivat ensimmäisen kerran. Kun Mikko kotiutui keväällä 2002 Kosovosta, perustettiin bändi The Rusty Skilled, johon liittyi lahtelainen laulaja Reko Vankka ja lammilaislähtöinen basisti Jussi Tervo. Myöhemmin Kalle ja Mikko alkoivat suunnitella The Rusty Skilledin rinnalle bluesbändiä.
Nykyään Kalle luo Bluesdrainin ja The Rusty Skilledin ohella uraa myös sooloartistina. Keväällä 2015 Kalle julkaisi viralliset kotisivunsa. Pääset tästä linkistä suoraan Kallen kotisivuille.
Seuraavana kesänä Kalle sijoitti lähes kaikki kesällä tienaamansa rahat ja osti paikallisesta
Osasävel -musiikkiliikkeestä käytetyn Gibson 335 -sähkökitaran ja kaikki löytämänsä blues LP:t. Niitä levyjä, mm. Howling Wolfia ja Sonny Boy Williamsonia kuunnellessa aivot oli pesty lopullisesti bluesiin synkkiin säveliin ja tarinoihin. Oli syntynyt Kalle "Shitfinger" Mänttä, joka toi vuonna 1982 bluesin sanoman mukanaan Helsinkiin. Kitara ei elättänyt Kallea vielä 80-luvulla, vaan päivät meni ansiotöissä ja soittelua oli lähinnä kavereiden kanssa jammaillessa. 90-luvulla sama meno jatkui.
2000-luvun alussa Kalle tapasi Kosovossa Jouni Saarenpään, joka soitti kitaraa samassa Suomen pataljoonan B-komppanian bändissä. Samoissa piireissä Kallen ja Mikon tiet kohtasivat ensimmäisen kerran. Kun Mikko kotiutui keväällä 2002 Kosovosta, perustettiin bändi The Rusty Skilled, johon liittyi lahtelainen laulaja Reko Vankka ja lammilaislähtöinen basisti Jussi Tervo. Myöhemmin Kalle ja Mikko alkoivat suunnitella The Rusty Skilledin rinnalle bluesbändiä.
Nykyään Kalle luo Bluesdrainin ja The Rusty Skilledin ohella uraa myös sooloartistina. Keväällä 2015 Kalle julkaisi viralliset kotisivunsa. Pääset tästä linkistä suoraan Kallen kotisivuille.
Jyrki - bass0
Jyrki löysi myös 1970-luvun lopussa musiikin. Jyrki hiplaili aluksi siskonsa Landolaa, mutta huomasi kaipaavansa sähköä päästäkseen sliippareiden ja Ramonesin atmosfääreihin. Onneksi Kuusamoon oli jo sähköt vedetty, joten Jyrki osti kierokaulaisen Diamond -merkkisen sähkökitaran, joka yhdistettynä 20 wattiseen Wem -merkkiseen putkikomboon takasi vahvat soundit bänditoiminnalle.
1980-luvun alkupuolella Jyrki totesi, että sähköbassolla pystyi saamaan paremmat murinat. Niin sähkökitara vaihtui Ibanezin bassoon ja Yamahan comboon. Kitaristin paikan täytti Tsuge ja hetken kuluttua bändi kykeni jo tuottamaan musiikiksi miellettäviä ääniä.
Siitä saakka aina seuraavan vuosikymmenen alkuun Jyrki soitti useissa kokoonpanoissa niin Kuusamon kuin Oulun alueilla. Raskas rock-elämä vaati myös veronsa, kun Jyrkin pään sekoitti niin monen rokkarin turmioksi koitunut asia - nainen. Muutos ei olisi ollut mahdollinen, ellei Jyrki olisi päässyt totaalisesti katkolle koko olemassaolevasta kaveripiiristä. Niin Jyrki pakeni perhe- ja työasioiden varjolla aina pääkaupunkiseudulle asti. Musiikkia tuli harjoitettua vain kuuntelemalla ja joskus pienimuotoisesti jamitellen, haaveissa oli vielä joskus soittaa
bassoa.
Elämäntilanne kuitenkin helpottui, kun nainen lopulta ymmärsi lähteä. Tilalle tuli basso ja uusi tuleminen sai tuulta purjeisiin. Jyrki huomasi Muusikoiden.netissä Nurmijärveläiseen bluesbändin hakevan basistia. Jyrkin vastattua ilmoitukseen, löysi hän pian itsensä tiukasta koesoittotilanteesta, jonka Kalle ja Mikko järjestivät, kartoittaakseen lukuisten tehtävään hakeneiden joukosta parasta mahdollista miestä täyttämään puuttuvan basistin valtavaa aukkoa.
1980-luvun alkupuolella Jyrki totesi, että sähköbassolla pystyi saamaan paremmat murinat. Niin sähkökitara vaihtui Ibanezin bassoon ja Yamahan comboon. Kitaristin paikan täytti Tsuge ja hetken kuluttua bändi kykeni jo tuottamaan musiikiksi miellettäviä ääniä.
Siitä saakka aina seuraavan vuosikymmenen alkuun Jyrki soitti useissa kokoonpanoissa niin Kuusamon kuin Oulun alueilla. Raskas rock-elämä vaati myös veronsa, kun Jyrkin pään sekoitti niin monen rokkarin turmioksi koitunut asia - nainen. Muutos ei olisi ollut mahdollinen, ellei Jyrki olisi päässyt totaalisesti katkolle koko olemassaolevasta kaveripiiristä. Niin Jyrki pakeni perhe- ja työasioiden varjolla aina pääkaupunkiseudulle asti. Musiikkia tuli harjoitettua vain kuuntelemalla ja joskus pienimuotoisesti jamitellen, haaveissa oli vielä joskus soittaa
bassoa.
Elämäntilanne kuitenkin helpottui, kun nainen lopulta ymmärsi lähteä. Tilalle tuli basso ja uusi tuleminen sai tuulta purjeisiin. Jyrki huomasi Muusikoiden.netissä Nurmijärveläiseen bluesbändin hakevan basistia. Jyrkin vastattua ilmoitukseen, löysi hän pian itsensä tiukasta koesoittotilanteesta, jonka Kalle ja Mikko järjestivät, kartoittaakseen lukuisten tehtävään hakeneiden joukosta parasta mahdollista miestä täyttämään puuttuvan basistin valtavaa aukkoa.
Ossi - koskettimet
Ossi aloitti edelleenkin tuntemattomasta syystä soittamaan reilun 10-vuoden iässä vetopasuunaa ja trumpettia Suomussalmella noin vuonna 1980. Jonkun kaverinsa innoittamana Ossi liittyi kotinsa lähellä toimineeseen kitarapiirin opettelemaan akustisella kitaralla soittamista. Se oli vaikeaa, koska Ossi oli syntymästään lähtien kärsinyt kroonisesta vasenkätisyydestä ja kaikki kitarat olivat ajan hengen mukaisesti lähteneet tehtaalta suunnattuina normaaleille ihmisille. Ossi sai kuitenkin vanhemmiltaan lahjaksi oikean kitaran, josta teknisenä ihmisenä käänsi kielet paremmin vasenkätistä palveleviksi. Myöhemmin Ossi sai Hendrix -mallisen sähkökitaran ja Jyrkin tavoin Wem -merkkisen vahvistimen.
Ossin ensimmäinen tosirakkaus musiikkiin syntyi, kun Ossi kuuli englantilaista, The Beatles -nimistä yhtyettä. Vasenkätisenä Ossi samaistui Paul McCartney:n tyyliin niin perinpohjaisesti, että päätti ruveta basistiksi. 80-luvun alkupuolella Ossi perusti kaverinsa kanssa ensimmäisin bändinsä, mutta jostain syystä hänestä tuli kuitenkin kitaristi. Bändi ei ollut pitkäikäinen, mutta demoja kasettisoittimella äänitettäessä Ossia pisti äärinmäinen äänittämisen halu. Kun Suomussalmelle rakennettiin nuorisotalo, oli Ossi vakioasiakas. Soittokaverien suureksi harmiksi Ossin suureksi intohimoksi tuli tehdä biisi, äänittää se ja miksata - kaikka saman päivän aikana.
Tämä johti siihen, että lopulta Ossi ajautui opiskelemaan äänitekniikkaa Yleisradion ammattiopistoon Helsinkiin vuonna 1991. Ossi perusti opiskelukaverinsa kanssa bändin, jossa pääsi lopulta soittamaan bassoa. Aluksi Ossi sai lainaksi oikeakätisen basson, jota soitti vasenkätisesti. Kuvioihin tuli myös toinen bändi, jossa Ossi soitti myös bassoa. Ossi ajautui joksikin aikaan Yle:n palvelukseen, mutta tämän jälkeen jatkoi vielä opiskelua Sibelius-akatemiassa, jossa opiskeli syvällisemmin äänittämistä ja tuottamista. Tämän jälkeen Ossi sai äänittäjän töitä Munkan studiosta, jonka jälkeen päätyi Pop&Jazz konservatorioon, jossa on edelleenkin palkollisena.
Pop&Jazz konservatoriossa Ossi tutustui kitaristiin, jonka bändistä puuttui kosketinsoittimet. Ossi oli saanut kokemuksia koskettimista jo joskus 80-luvun alkupuolella, kun oli jostain selittämättömästä syystä halunnut syntetisaattoria. Sitä hän ei saanut, vaan kotiin ostettiin silloin niin muodikkaat Technics -merkkiset kaksitasourut. Ossi yritti muuttaa sitä syntetisaattoriksi väärinkäyttämällä kaikkia sen toimintoja. Noiden epäonnistuneiden kokeilujen rohkaisemana Ossi uskasi kuitenkin ottaa vastaan kosketinsoittajan viran ja liittyi bändiin 90-luvun puolivälin jälkeen.
Ossi viihtyi yhtyeessä aina seuraavan vuosituhannen alkupuolelle asti, kunnes lopetti ja vastasi toisen bändin hakuilmoitukseen. Toisen bändin soundi oli raskaampi, joten Ossi kytki säröpedaalin syntetisaattoriinsa. Tuokaan viritys ei kestänyt pitkään, kun edellisen bändin kitaristi oli lähtenyt soolouralle ja muu bändi otti yhteyttä Ossiin, saadakseen hänestä bändiin kitaristin. Ossi palasi siihen bändiin, jossa soitti osan biiseistä kitaralla, osan koskettimilla.
Koska Ossi halusi touhuta kosketinsoittimien parissa täysillä, ei hän voinut vastustaa kiusausta, nähtyään Muusikoiden.netin Wanted -palstalla hakuilmoituksen rockbändiin The Rusty Skilled, joka haki kosketinsoittajaa riveihinsä. Ossi liittyi bändiin, jonka jäsenistä Kalle ja Mikko olivat samaan aikaan kyhäämässä bluesprojektia, josta muotoitui myöhemmin Bluesdrain.
Ossi soittelee Rolandin VK-8M ja SH-201 syntetisaattoreilla ja Rolandin tai Yamahan sähköpianoilla.
Ossin ensimmäinen tosirakkaus musiikkiin syntyi, kun Ossi kuuli englantilaista, The Beatles -nimistä yhtyettä. Vasenkätisenä Ossi samaistui Paul McCartney:n tyyliin niin perinpohjaisesti, että päätti ruveta basistiksi. 80-luvun alkupuolella Ossi perusti kaverinsa kanssa ensimmäisin bändinsä, mutta jostain syystä hänestä tuli kuitenkin kitaristi. Bändi ei ollut pitkäikäinen, mutta demoja kasettisoittimella äänitettäessä Ossia pisti äärinmäinen äänittämisen halu. Kun Suomussalmelle rakennettiin nuorisotalo, oli Ossi vakioasiakas. Soittokaverien suureksi harmiksi Ossin suureksi intohimoksi tuli tehdä biisi, äänittää se ja miksata - kaikka saman päivän aikana.
Tämä johti siihen, että lopulta Ossi ajautui opiskelemaan äänitekniikkaa Yleisradion ammattiopistoon Helsinkiin vuonna 1991. Ossi perusti opiskelukaverinsa kanssa bändin, jossa pääsi lopulta soittamaan bassoa. Aluksi Ossi sai lainaksi oikeakätisen basson, jota soitti vasenkätisesti. Kuvioihin tuli myös toinen bändi, jossa Ossi soitti myös bassoa. Ossi ajautui joksikin aikaan Yle:n palvelukseen, mutta tämän jälkeen jatkoi vielä opiskelua Sibelius-akatemiassa, jossa opiskeli syvällisemmin äänittämistä ja tuottamista. Tämän jälkeen Ossi sai äänittäjän töitä Munkan studiosta, jonka jälkeen päätyi Pop&Jazz konservatorioon, jossa on edelleenkin palkollisena.
Pop&Jazz konservatoriossa Ossi tutustui kitaristiin, jonka bändistä puuttui kosketinsoittimet. Ossi oli saanut kokemuksia koskettimista jo joskus 80-luvun alkupuolella, kun oli jostain selittämättömästä syystä halunnut syntetisaattoria. Sitä hän ei saanut, vaan kotiin ostettiin silloin niin muodikkaat Technics -merkkiset kaksitasourut. Ossi yritti muuttaa sitä syntetisaattoriksi väärinkäyttämällä kaikkia sen toimintoja. Noiden epäonnistuneiden kokeilujen rohkaisemana Ossi uskasi kuitenkin ottaa vastaan kosketinsoittajan viran ja liittyi bändiin 90-luvun puolivälin jälkeen.
Ossi viihtyi yhtyeessä aina seuraavan vuosituhannen alkupuolelle asti, kunnes lopetti ja vastasi toisen bändin hakuilmoitukseen. Toisen bändin soundi oli raskaampi, joten Ossi kytki säröpedaalin syntetisaattoriinsa. Tuokaan viritys ei kestänyt pitkään, kun edellisen bändin kitaristi oli lähtenyt soolouralle ja muu bändi otti yhteyttä Ossiin, saadakseen hänestä bändiin kitaristin. Ossi palasi siihen bändiin, jossa soitti osan biiseistä kitaralla, osan koskettimilla.
Koska Ossi halusi touhuta kosketinsoittimien parissa täysillä, ei hän voinut vastustaa kiusausta, nähtyään Muusikoiden.netin Wanted -palstalla hakuilmoituksen rockbändiin The Rusty Skilled, joka haki kosketinsoittajaa riveihinsä. Ossi liittyi bändiin, jonka jäsenistä Kalle ja Mikko olivat samaan aikaan kyhäämässä bluesprojektia, josta muotoitui myöhemmin Bluesdrain.
Ossi soittelee Rolandin VK-8M ja SH-201 syntetisaattoreilla ja Rolandin tai Yamahan sähköpianoilla.
mikk0 - rummut
Mikko väitteli itsensä ylioppilaaksi vuonna 1996, saaden huippupisteet 13 (puoltoääntä).Rumpuja hän ei osannut soittaa tuolloin lainkaan - jos nykyäänkään. Hän osti ensimmäiset rumpunsa legendaariselta Tero Sundellilta sukulaisiltaan saamillaan lahjarahoilla. Rumpusetti oli legendaarinen Yamaha Recording Custom ja Yamaha -mies hän on ollut siitä lähtien
Intoa on kuitenkin lahjojen edestä ja Yamahan rumpuja on tullut keräiltyä pikku hiljaa. Symbaalimerkkinä Ziljdian / Sabian.
Tästä linkistä pääset sisälle Mikon omalle HÖPÖHÖPÖ -sivulle!
Muut projektit:
JEM
The Levitators
The Rusty Skilled
Intoa on kuitenkin lahjojen edestä ja Yamahan rumpuja on tullut keräiltyä pikku hiljaa. Symbaalimerkkinä Ziljdian / Sabian.
Tästä linkistä pääset sisälle Mikon omalle HÖPÖHÖPÖ -sivulle!
Muut projektit:
JEM
The Levitators
The Rusty Skilled
Toni - laulu
Toni Asikainen syntyi Nurmijärveläisen työläisperheen pojaksi 1980-luvun puolivälissä. Toni altistui jo keskenkasvuisena koltiaisena isänsä Timon levyhyllykön Roots -musiikille. Lapsuus ja teinivuodet kuluivat vielä kuitenkin päihdekylläisen musiikkielämän sijaan erinäisten urheiluharrastusen parissa.
Musikaalinen herääminen tapahtui kesällä 2004 vietetyn sekavan juhannuksen jälkeen, jonka päätteeksi Toni tarttui vapisevin, mutta päättäväisin käsin isänsä vanhaan Landola -kitaraan, jolla alkoi erinäisten kappaleiden tapailu. Muutaman vuoden kuluttua oli aika kypsä ja Toni perusti ystäviensä Heikki Pajusen ja Miikka Huuskosen kanssa ensimmäisen bändinsä, Steppin´ Christin. Bändi niitti mainetta erinäisissä tapahtumissa, onnistumatta kuitenkaan levittää kristillistä sanomaa, sillä nimestään huolimatta esittämiensä kappaleiden lyriikat eivät sisältäneet lainkaan hengellistä sanomaa.
Steppin´ Christin liekin hiipuessa Toni alkoi etsiä itselleen vaivihkaa toista projektia, kun samaan aikaan Tonin lankomies Mikko soitti puhelimella, kyselläkseen Tonilta tämän intressejä ottaa osaa lähiaikoina perustettavaan bluesbändiin, jossa oli siinä vaiheessa mukana vain Mikon lisäksi rock-yhtye The Rusty Skilledissä jonkinlaista kulttimainetta nauttinut Kalle "shitfinger" Mänttä.
Musikaalinen herääminen tapahtui kesällä 2004 vietetyn sekavan juhannuksen jälkeen, jonka päätteeksi Toni tarttui vapisevin, mutta päättäväisin käsin isänsä vanhaan Landola -kitaraan, jolla alkoi erinäisten kappaleiden tapailu. Muutaman vuoden kuluttua oli aika kypsä ja Toni perusti ystäviensä Heikki Pajusen ja Miikka Huuskosen kanssa ensimmäisen bändinsä, Steppin´ Christin. Bändi niitti mainetta erinäisissä tapahtumissa, onnistumatta kuitenkaan levittää kristillistä sanomaa, sillä nimestään huolimatta esittämiensä kappaleiden lyriikat eivät sisältäneet lainkaan hengellistä sanomaa.
Steppin´ Christin liekin hiipuessa Toni alkoi etsiä itselleen vaivihkaa toista projektia, kun samaan aikaan Tonin lankomies Mikko soitti puhelimella, kyselläkseen Tonilta tämän intressejä ottaa osaa lähiaikoina perustettavaan bluesbändiin, jossa oli siinä vaiheessa mukana vain Mikon lisäksi rock-yhtye The Rusty Skilledissä jonkinlaista kulttimainetta nauttinut Kalle "shitfinger" Mänttä.